Pokhara, Tihar - ja uudelleen rakastuminen

Matkalla Pokharaan. Univelka jyskyttää päässä levottomasti nukutun yön jälkeen, mutta en pysty sulkemaan silmiäni. Ihan koskee, mutta kipu on hyvä. Olinko jo ollut lähellä unohtaa tämän kaiken? Nepalin viiltävän kauneuden ja kaikki värit köyhyyden keskellä. Hassut kapeat talot ja vuorenrinteitä täplittävät viljelykset. Oranssina loistavat kehäkukkapensaat. Aidoilla, puskissa, katoilla kuivuvat pyykit. Ja lopulta, lähempänä Pokharaa, uhmakkaina nousevat lumihuppuiset vuoret, joita ei voi lopettaa tuijottamasta. Kuuden tunnin heiluva bussimatka tuntui oikeastaan pelkältä huvittelulta, nautin jokaisesta silmäyksestä ja annoin ajatusten lentää.

temppeli ja nakoalahissi

lumihuiput

tienvarsikauppa

Teiden kunnosta ja liikenneruuhkista saa kuvan, kun kerron, että kilometrejä Kathmandun ja Pokharan välillä on alle 150. Ja kerron vielä senkin, että paluumatkaa tein yhdeksän tuntia. Pokhara sijaitsee Katmandusta itään, vähäsen luoteeseen ja on 400 metriä alempana kuin Kathmandu. Korkeusero tuntuu pieneltä, mutta lämpötilaan se vaikutti kyllä enemmän kuin positiivisesti!Ei tullut mieleenkään pistää sukkia jalkaan siellä!

Pokhara ei siis tuottanut pettymystä, kuten olin ounastellutkin. Ihana, rento Lakeside, turistialue, mutta tyystin erilainen kuin Thamel tai Thaimaassa nähdyt rantakohteet. Phewa Tal-järvi, jonka ympärille vuoret kohoavat. Hinnat ja palvelutaso hakkasivat nekin Thamelin mennen tullen. Pääsyy matkustamiseen oli viisumin ensimmäinen uusinta, mutta samalla vietin muutaman päivän lomaa muitten vapaaehtoisten kanssa. Ja jossain vaiheessa ensimmäistä päivää tajusin jotain muutakin. Ilma on kirkas, eikä maistu kielen päällä kitkerältä. Pakokaasut olivat poissa, tilalla puhdasta ilmaa useiden ahtaitten viikkojen jälkeen!

Oli ihanaa olla oikean tuntuisella lomalla pitkästä aikaa! Kuvitelkaa, miten pienet asiat, kuten kuuma suihku ja oikea sänky vaahtomuovipatjoineen ja lakanoineen voi saada ihmisen onnelliseksi... Ja miten kivaa oli kerrata tuntemuksia ja kokemuksia toisten vapaaehtoisten kanssa kaikessa rauhassa. Tapasimme sattumalta myös suomalaisen pariskunnan, joka kirjoittelee matkakertomuksia sanomalehtiin. Annoimme Tapanin kanssa pienen haastattelun ja samalla tuli kerrattua kokemuksia taas eri kantilta melkein aivoähkyyn asti..

Markus ja viimeinen momo kahdelta lautaselta..

veneretki

On ollut ihana muistella myös Suomessa olevia ystäviä. Sitä yhtäkin tyttöä, tai sanoisinko hänen sananparttaan lainatakseni naarasta, joka halusi aina korkeavyötäröiset farkut pitämään raskauden löysyttämät mahanahkat kurissa. Itse en voinut tuota koskaan ymmärtää, ja olin matalavyötäröisten farkkujen kannattaja. Mutta nyt voin kertoa, että alan ymmärtää. Riisi ja muut hiilarit ovat tehneet tehtävänsä, vaikka elopaino ei kai vieläkään ole noussut ylöspäin. Samainen naaras huvitti meitä kertomalla aikovansa tatuoida masuunsa "Kaikki on itse maksettu". Minä voisin jatkaa tuota lausetta "ja Nepalista hankittu".

Rakkaita terveisiä sinne (nimiä mainitsematta)!

Löysistymiseen ja löysäilyyn liittyen kerrottakoon tähän väliin, että Pokharan reissulla tein myös suunnitelmat ja varaukset marraskuun trekille, joka suuntaa Annapurnille. Rikon tietysti trekkailijan sääntöä numero 1: "Vaelluksella kenkien ja matkaseuran tulee olla vanhat" ja lähden matkaan sveitsiläisen Luzian kanssa, jonka olen tavannut nyt kolme kertaa. Tyydymmekin seitsemän päivän trekkiin ja varasin myös kaksi naispuolista kantajaa pienelle retkikunnallemme. Luottamukseni vaelluksen onnistumiseen on toki luja! Yhteinen englanti on hauskaa ja joskus vaativaa, ja naureskelimme, josko tarvitsemme englanti-saksa ja englanti-suomi sanakirjat mukaamme...

Lähdemme Kathmandusta Pokharaan torstaina 11.11. Vuorille suuntaamme lauantaina 13.11. Tämän hetken suunnitelmien mukaan reitti tulee olemaan seuraavanlainen:

1          taksi Pokharasta Naya Puliin, josta kävely Ulleriin

2          Ulleri > Gorepani

            Gorepani on matkan korkein kohta 3210 m. 
Annapurnan perusleirihän kohoaa lähes  kilometriä korkemmalle. 
Gorepanissa on myös Poon Hillin näköalapaikka

3          Gorepani > Tadapani                            

4          Tadapani > Jhinu

            Jhinussa on luonnon kuumat lähteet!

5          Jhinu > Pothana

6          Pothana > joku sopiva paikka

7          taksi Pokharaan

Pokharan reissulta palasin takaisin parahiksi Tiharin keskelle sen kolmantena päivänä Deepawalina eli valon juhlana. Juhla-aika selittänee osittain yhdeksän tunnin bussimatkaakin. Tihar on hindujen tärkein juhla Intiassa ja Nepalissakin toisiksi tärkein, heti Dashain jälkeen. Ja Deepawali taas on Tiharin tärkein päivä. Silloin vaurauden jumala Lakshmi vierailee jokaisessa kynttilöin ja muutoin valaistuissa kodeissa. Lisäksi Lakshmia varten tehtiin myös koriste ja sisäänkäyntiin johtava polku oven eteen.

Myös koirat saivat siunauksensa Deepawalina. Hämmentyneet Brad ja Jolie saivat päälleen ensin vesisuihkun, sen jälkeen heinänkorsi-vihtomisen ja lopuksi vielä isot punaiset tikat otsaansa ja kukkia selkään ja kaulaan! Houkuttimena ja kiitoksena oli toki päivittäinen riisiannos. Koirat toki tarvitsevat siunauksensa, niiden tärkeä tehtävä on opastaa sielut joen yli kuolemaan, mutta olin huomaavinani koirien eleissä pientä häpeän tunnetta ja epävarmuutta...

Päivän ehdoton kohokohta oli ilta, jolloin lähdimme lasten kanssa kaduille ja taloihin kauniisti pukeutuneina ja soittimet mukanamme. Lauloimme BAILIRAM, BAILIRAM, jonka jälkeen talon väki ilmaantui pihalleen. Seuraavaksi lapset tanssivat nepalilaisia tansseja cd-musiikin tahdittamana. Parin-kolmen kappaleen jälkeen talon väki toi tarjottimen, jossa oli seteleitä, kynttilä, riisiä ja joskus jotakin syötävää. Riisit laitettiin yhteen reppuun, rahat toiseen ja päästiin jatkamaan matkaa. Väistämättäkin mieleen tuli lapsuuden tammikuut ja kysymykset "No, osaakos nuuttipukit laulaa?", tosin nyt saimme nauttia myös ilotulitteista ja mitä upeammin valaistuista taloista. Jopa pakettiauton etulyhdyt vilkuttivat vuoroin punaista ja vihreää!

Kuljimme innokkaimpien lasten kanssa aina alkuyön kello 22.30 asti. Sen jälkeen taloissa oli jo niin hiljaista, ettemme voineet häiritä. Tai niin meluisaa, ettei kesken juhlankaan voi häiritä. Noita laulukierroksia saavat muuten tehdä vain orpokotien lapset sekä lapset, jotka käyvät kunnallista koulua. Muut ovat liian rikkaita ansaitakseen rahaa tällä tavalla.

Lapset saivat sievoiset summat kasaan laulamalla ja tanssimalla, mutta tärkeintä oli toki, että heillä oli kivaa ja hyvää aikaa. Kauniiksi lopuksi muistuttelen vielä aineettomista joululahjoista, joita tarjoan Nepalista Suomeen. Kysy lisää sähköpostilla! Yhden lahjan hinta on 15 € ja sillä katetaan yhdelle lapselle joululahja ja jouluateria Aishworyassa 25.12. Lahjoittajalle lähetän kortin, joka sopii annettavaksi joululahjaksi joko tulostettuna tai sähköpostilla. Lahjakortteja on saatavilla vielä parisen kymmentä ja jos orpokodin tai muitten Nepalin kohteitten tukeminen kiinnostaa, voidaan etsiä väyliä siihenkin!

Surya ja Luzia

harjoitukset ennen kiertelya