Kyllähän se mauria harmittaa, kun mahaa viedään

Madventuresin jätkät tekivät makumatkoja maailman ällöttävimpiin keittiöihin. Itse olen onneksi päässyt välttämään moiset. Pahinta mitä olen kuullut, oli naapurikylän vapaaehtoistyöntekijän kertomus siitä, miten perheen isoäiti pyydysti hiiren, kypsensi ja söi sen. Onneksi vain kuulin, en nähnyt. (Nyt puhuu kuitenkin ihminen, joka on joskus antanut ylen pelkästä liiasta nauramisesta ja  tällä hetkellä reagoi melkein samoin ajatellessaan keitetyn riisin ja paistetun munan yhdistelmää.)

Minulle ehkä jännittävintä tähän asti tuolla ruokapuolella on ollut, kun yhtenä iltana perheemme naiset kävivät hunajavarkaissa savuava keppi aseenaan vihaisia maureja vastaan. Ei siinä vielä mitään, mutta sitten kun sain hunajaa eli mahaa syötäväkseni, oli kennossa toukkia. Mutta muutenhan se luomuhunaja oli varsin maukasta.

Maurien lisäksi muukin eläinkanta on "ilahduttavan" laaja. Taas tulee pisteet aasialaiselle pöntöttömälle vessanpöntölle. Nimittäin, jos vessan takaseinään on majoittunut kämmenenkokoinen hämähäkki etkä voi pidättää pissaa loputtomiin, voit aina käyttää vessaa väärinpäin, kääntää siis selkäsi ovelle ja pitää silmällä hämähäkkiä. Eihän sen aikeista viattoman ulkokuoren alla voi tietää.

Yhtenä päivänä kaivolla pyykkiä pestessäni bongasin kauniin punaisen sudenkorennon. Jouduin keskeyttämään pyykit ja hakemaan kameran sisältä. No, sinä aikana sudenkorento oli hävinnyt. Ja kovalla rapinalla kiirehti pois myös paljon isompi elukka! Ehkä se on magnusti, en tiedä ihan varmaksi. Luulen, että samaa kaveria olen keilannut otsalampullani joku ilta silmiin luullen sitä kissaksi. Mutta kissoja täällä on tosi vähän, nepalilaiset eivät pidä niistä. Ja hetken kuluttua sudenkorentokin palasi takaisin.

Meidän koulun opettajista Sarmila on yksi ehdoton suosikkini. Hän on aina tosi onnellinen, nauravainen ja hyväntuulinen. Suomessa sanottaisiin, että lääkitys kohdillaan, mutta täällä en tiedä... liekö sokeritasapaino. Eräänä päivänä kouluun mennessäni Sarmilan talosta ei ollut jäljellä kuin vähän päätyseiniä. Heinäkatto oli otettu alas ja tiilet kasattu seinistä. Onneksi kyse ei ollut tulipalosta, vaan vanha talo oli purettu, että tilalle rakennetaan uusi. Viikkoa myöhemmin talo ei ollut vielä paljon edennyt, maahan oli kaivettu jonkunnäköisiä perustuksia. Sarmila ja hänen aviomiehensä nukkuvat vanhan talon viereisessä katoksessa. Teini-ikäiset lapset lienevät naapurissa. Saman katoksen alla oli myös keittiö.. tai siis kaasukeitin ja astiat, vähän ruokia. Join taas kupilliset teetä Sarmilan kanssa. Kahteen kuppiin tulee kolme ruokalusikallista sokeria.

Sarmila on Sai Baban kannattajia ja sain kutsun tulla temppeliin hänen ja tyttärensä kanssa. Sai Baba on Pohjois-Intian uudestisyntynyt jumala, jolla on valtavan iso tukka ja oranssi lakana. Elokuussa vielä luulimme Sai Baban kuvia nähdessämme häntä jonkinlaiseksi rock-tähdeksi, ehkä reggae-hemmoksi.

Temppelissä käydyissä menoissa suuri osa lauluista oli tuttuja orpokodilta: Sai Baba jytää sielläkin. En Sai Babaa ihan kauhean hyvin tunne, mutta sen olen kuullut, että hänen mielestään kaikki uskonnot ovat hyviä ja tasa-arvoisia. Temppelin seinällä oli myös yhteiskuva Sai Babasta ja meidän Jeesuksesta. Eittämättä siis tosiasia. Sai Baban ympärillä pyörii myös pieni bisnes. On Sai Baba -travelia eli bussifirmaa ja jopa meidän kaasupullon kyljessä lukee Sai Baba.

Pääsin minäkin näkemään syksyllä Sai Baba nuoremman, jota jotkut sanovat kopioksi. Kaveri on ihan Sai Baban näköinen, mutta nuorempi. Siis sama iso musta tukka ja oranssi lakana. Valitettavasti kuvaaminen oli kielletty. Sieltä tuttu viininpunainen, massiivinen nojatuoli oli täällä meidän temppelin alttarilla pienoiskoossa. Vain sisilisko kävi kiipeilemässä siinä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sathya_Sai_Baba

Sarmila koulussa

Sarmilan vanha koti

telsu on

Sai Baba jr

itte Sai Baba orpokodin alttarilla

Kotiinlähtö lähenee ja on ehkä aikakin kohta palata eurojen pariin. Seuraavan kerran kun rehvastelen valtavan hyvällä näkömuistillani voitte tipauttaa minut takaisin maanpinnalle. Olen nimittäin unohtanut, miltä euron rahat näyttävät!! Ja mikä vielä pahempaa, muistan kyllä miltä markat näyttivät!!

Yhtenä päivänä näet mietin paikallisbussin hintaa. 10 rupiaa on yhtä kuin 10 senttiä. Ja sitten mietin, että onpas se pieni raha, ei sellaisia viitsi yleensä edes käyttää kaupassa. Ja mitäs muuta kuin pienenpieni kymmenen pennin kolikko piirtyi silmiini!

Että terkkuja Nurmen Paavolle.