Ovensa ulkopuolelle päässyt on jättänyt taakseen matkansa vaikeimman osan

Löysin yllä olevan mietelauseen hetkeä ennen, kun muutto (tai tarkemminkin omaisuuden inventaario ja pakkaaminen) alkoi tosissaan ahdistaa. Raapustin sen postit-lapulle ja liimasin kylppärin peiliin. Lause kannusti! Helppo ei projekti ollut, mutta lopulta minä selvisin siitä!







Joku sanoi, että olin asunut samassa paikassa liian pitkään. Joku sanoi, ettei 23 neliöön voi mahtua niin paljon tavaraa, että sen pakkaaminen olisi kovin vaikeaa. Kahta viikkoa vaille seitsemän vuotta samassa pienessä asunnossa. Aarteita vintillä ja kellarissa. Ihminen, joka viimeistään nyt tunnustaa omaavansa vähän hamsterin vikaa. En olisi ikinä uskonut, kuinka suuri ponnistus muutto lopulta oli. Miten suunnitelmani ja aikatauluni romuttuivat kerta toisensa perään. Melkein jo aloin uskoa, että en ole yhtään järjestelmällinen ihminen. Toisaalta minulla ei ollut varsinaista muuttopäivää, vaan tein sitä juhannuksena ja pitkin iltoja ja viikonloppuja. Arvioin kuitenkin niin, että huolella pakattu vähentää tuskaa sitten, kun purkamisen aika joskus on.

Maaliskuussa tein pitkään päätöstä Nepaliin lähtemisestä. Uskaltaisinko lähteä ja mitä kaikkea se vaatisi? Elävästi muistan nyt istuneeni kotisohvalla ja katselleeni ympärilleni - tämän kaiken pakkaaminen on melkein liian iso urakka. Mitä sitten tekisin toisin? Olisin päättäväisempi! Aloittaisin vielä aikaisemmin ja vielä tehokkaammin! Luopuisin materiasta yhtä kylmästi kuin asunnon tyhjentämisen viimeisinä päivinä!

Kiitos kaikille apuna olleille ja kiitos myös teille, jotka otitte tavaroitani lainaan tai kokonaan omaksi!

Jatra ja muita läksiäisiä

Amalian kukkaloistoa, kuplivaa olotilaa ja juomaa


      
Vietin monet läksiäiset kevään mittaan, sanoin monet heiheit. Heihei: nähdään vuoden kuluttua! Miten kevyt huudahdus, nostaa hymyn ohimoille asti. Mutta tietäähän sen, ettei lähteminen ole niin kevyttä. Tulee ihmisiä ikävä.

Jatraksi nimeämääni läksiäisjuhlaa vietin 12.-13.6. Sain houkuteltua mukaan enemmän kuin parikymmentä ystävää! Lisäksi moni olisi halunnut tulla, joten sain sovittua heidän kanssaan treffit myöhemmäksi.

Jatra merkitsee nepalin kielessä festareita. Viikonlopun ohjelma oli aika monipuolinen ja sillä tavalla koitin tarjota jokaiselle mielekkään tavan osallistua. Vaikka nyt heinäkuussa kirjoittaessa tuntuu tosiasia enää kaukaiselta muistolta, oli sää tuona viikonloppuna tosi kylmä, tuulinen ja sateinen. Sen vuoksi muutimme sunnuntain ohjelmaa alkuperäisestä.

Lauantaina klo 13.00 aloittelimme alkulöylyillä Harjun saunassa. Kummallista, että melkein kymmenen Helsingin vuoden aikana en ollut aikaisemmin jahkaantunut saunomaan siellä. Sen jälkeen kiiruhdimme Espooseen Askartelu Amaliaan tutustumaan skräppäyksen saloihin Miran johdolla. www.amalia.fi

Askartelujen jälkeen siirryimme (luonnollisesti) nepalilaiseen ravintolaan syömään ja sen jälkeen ilta jatkui läheisessä pubissa. Sunnuntain piknik muutettiin sisätiloihin suunnitellun piknikin sijaan ja ratagolf vaihtui sujuvasti kiertelyksi keskutan tavarataloissa. Mbarin terassilla käytiin kuitenkin suunnitelmien mukaan kuuntelemassa jazzia.

Erityismaininta ja -kiitos kuuluu Riikalle, joka osallistui kaikkiin viikonlopun aktiviteetteihin. Tässä kännykällä räpsäisty kuva, jolla houkuttelimme Annaa terassille hänen tuparilahjansa kanssa.

Läksiäisiä vietin luonnollisesti myös työpiireissä. Kolme kertaa.


Ensimmäisellä kerralla minut päästiin yllättämään totaalisesti. Olin houkuteltu Rastilaan ja sen verran pakotettu, että nousin migreenistä huolimatta liikkeelle kyseisen toukokuisen torstain iltapäivänä. Sain tiukan käskyn lähteä liikkeelle, ja onneksi sain. Onneksi myös törmäsin sattumalta metroasemalla pariin juhlijaan, sillä muuten olisin varmaan päästänyt alleni tajutessani tilanteen ja yllätysjuhlat. 


Hassua sekin, millaiseksi puusilmäksi osoittauduin. Juhlijoita oli kerääntynyt mukaan parisenkymmentä (eli melkein kaikki) ja minulla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä lähipiirissäni oli jo pitkään suunniteltu. Minun epäiltiin jopa "saaneen migreenin", että voisin välttää juhlat :D haha! Toisaalta ajatus pahviannukasta ja kuvaviesteistä oli kyllä houkutteleva - mutta mistään hinnasta en vaihtaisi tuota keväistä iltaa, kyyneleitä, halauksia ja kannustuksia!!


Ilta piti sisällään grillaamista (ilman ketsuppia!!) ja kivaa yhdessäoloa. Hieno idea oli se, että sain askarrella muistojen laatikon, johon keräsin valokuvia, lehtileikkeitä, pinssejä vuosien varrelta ja mihin työtoverit kirjoittivat minulle matkaevästyksiä. 


Virallisempia läksiäisiä vietin sitten lähimpien luottamushenkilöitteni kanssa kesäkuun alun iltana ja järjestämällä kahvit työpaikalla kesäkuun lopulla. Olin työskennellyt lähemmäs viisi vuotta samassa paikassa ja saanut tuona aikana tutustua uskomattoman ihaniin tyyppeihin ja tehdä yhteistyötä hienojen ihmisten kanssa. Tuo kaikki konkretisoitui nyt, kun tuli vielä tilaisuus kokoontua yhteen.


Iso kiitos Teille kaikille, joita sain tavata läksiäisten merkeissä ja iso kiitos teille, joita sain tavata läksiäisten ulkopuolella. Kaikki sanat ja hymyt on pistetty visusti talteen!